Tietostrategian toimeenpano marraskuu 2004

 

Yhteenvetoa ensimmäisestä koulutuspäivästä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuten Matti Kangasoja lääninhallituksesta Jyväskylästä totesi avauspuheenvuorossaan, lääninhallituksen järjestelmien tietostrategian toimeenpano -koulutusten sisältöihin vaikuttavat paitsi Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia ja opetusministeriön Kirjastostrategia 2010, myös Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2003-2008 sekä hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma. Koulutuksen kehittämissuunnitelmassa todetaan mm. että 'opiskelussa hyödynnetään aiempaa enemmän myös virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolisia oppimisympäristöjä', mihin liittyen kehitetään yhteistyötä kirjastojen kanssa. Edelleen Kesussa mainitaan oppilaiden 'riittävät valmiudet verkoissa olevan tiedon sisällön arviointiin ja tietotulvan hallintaan', mikä myös viittaa yhteistyön tarpeeseen kirjastojen kanssa. Kesun tavoitteina on lisäksi tukea virtuaalisten opintokokonaisuuksien ja verkko-opetuspalveluiden kehittämistä sekä opettajien valmiuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä.

 

Marraskuun kaksipäiväisessä koulutuksessa Tampereella keskityttiin ensimmäisenä päivänä verkko-opetukseen ja sen pedagogiikkaan sekä verkko-oppimateriaaleihin. Seuraava päivä aloitettiin ryhmätöillä ja päivää jatkettiin kuulemalla hyvistä käytännöistä koulukirjastojen kehittämisessä sekä koulun ja kirjaston yhteistyöstä tiedonhallintataitojen opettamisessa sekä opettajille että opiskelijoille.

 

Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen päällikkö Janne Sariola aloitti kaksipäiväisen koulutuksen esityksellään 'Opettaja verkossa - näkökulmia verkko-opetuksen suunnitteluun toteutukseen ja arviointiin opettajan työssä'.  Sariolan nimi on tuttu paitsi yliopistoyhteyksistä, myös mm. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiasta, jonka yksi keskeinen kirjoittaja hän oli työskennellessään opetusministeriössä. Hän on toiminut myös opettajana ja ministeriön lisäksi opetushallituksessa ja useissa kehittämishankkeissa.

 

Sariola totesi, että esityksellä oli kaksi näkökulmaa: opettajan työn näkökulma sekä johtajuuden tai yhteisön kehittämisen näkökulma. Aamupäivän innostavan esityksen Sariola aloitti esimerkillä siitä, kuinka muuttunut tekniikka muuttaa myös työtä. Kun aiemmin kopioitiin kammesta vääntämällä papereita, nykyisin voi viimeiseen saakka työstää ja kommentoida omaa tekstiään tarpeen ja tilanteen mukaan kannettavalla kuten JS samaisena aamuna teki osallistujien tullessa paikalle. Oppimateriaalista on tullut myös kilpailukykytekijä. Uusin tieto on saatava nopeasti käyttöön ja muokattavaksi.

 

Janne Sariolan ensimmäinen kysymys osallistujille oli 'mikä on ongelma, kun ratkaisuksi esitetään verkko-opetusta?' Kukin kirjasi ensin kokonaisin lausein oman versionsa, tekstit luettiin pienryhmissä kokonaisuudessaan selittelemättä ja ilman kommentteja, minkä jälkeen keskusteltiin yhteisistä ideoista ja parhaista pohdinnoista.

 

Keskustelujen tuloksina todettiin mm. että

 

- verkko-opetuksella mahdollistetaan etäopiskelu niillekin, jotka eivät eri syistä voi osallistua lähiopetukseen

 

- verkko-opetus voi olla ainoa mahdollisuus järjestää opetusta, kun ryhmät ovat maantieteellisesti hajallaan ja pieniä

 

- verkko-opetus mahdollistaa yhteisöllisen oppimisen muidenkin kuin oman koululuokan tai ryhmän kanssa

 

- verkko-opetuksessa voidaan yhdistää kirjallista ja kuvallista aineistoa, liikkuvaa kuvaa, erilaisia aineistoja

 

- verkko-opetus toimii lähiopetuksen lisänä ja tukena, joka mahdollistaa sen, että opiskelijat itse prosessoivat kurssin sisältöjä

 

- verkko-opetuksen avulla ajatusten ja näkökulmien vaihto onnistuu verkossa kirjoittamalla usein yllättävän hyvin

 

- tehtävien purkaminen oppilaiden kanssa onnistuu paremmin yksilöllisesti verkossa ja helpottaa myös opettajan ajanhallintaa

 

- verkko-opetus mahdollistaa saman materiaalin jakamisen useiden opiskeiljoiden kesken

 

- verkko-opetuksella voidaan tarjota lisämateriaalia, kun oppikirjat eivät riitä (tässä yhteydessä todettiin, että oppikirjan tekeminen on pitkä prosessi minimissään pari vuotta eikä edes uuden oppikirjan tieto ole täysin tuoretta) ja

 

- verkko-opetus tarjoaa mahdollisuuden lisätehtäviin nopeasti eteneville oppilaille ja toisaalta mahdollisuuden lisäohjaukseen sitä tarvitseville .

 

Erityisen mieleenpainuva oli Sariolan esimerkki Tuusulan ja Kilpisjärven kouluista, joiden oppilaat  tutustuivat kotiseutuhistoriaan. Ryhmä vieraili museossa kommunikaattori mukanaan. Ennen käyntiä ryhmä teki kysymyspatterin, joka esitettiin museon henkilökunnalle. Museossa kävellessä kommunikaattori pidettiin auki ja Kilpisjärvellä kuultiin Tuusulassa käyty keskustelu. Päivän päätteeksi kilpisjärveläinen oppilas oli kirjoittanut oppimispäiväkirjaansa:  'kävin tänään museossa'. Oppimistehtävän ydin oli pedagoginen idea, ei tekniikka. Kun ensin on mietitty sopiva pedagoginen malli, vasta sitten valitaan tarvittava tekniikka ja pohditaan, mitä lisäarvoa se tuottaa. Tässä tapauksessa tekniikan avulla välittyi elävä kokemus mukanaolosta ja museokäynnistä Kilpisjärvelle saakka.

 

Esitellessään nelikenttäjakoa: lähiopetus 'vain verkko', tuote prosessi, Sariola viittasi Irene Heinin et al. artikkeliin verkkopedagogiikasta OTE-lehden numerossa 1/2000.  Mallissa opetus jaetaan verkossa tapahtuvaan ja lähiopetukseen sekä toisaalta prosessissa ja tuotteen kautta tapahtuvaan oppimiseen. Akselille 'vain verkossa' prosessi sijoittuvat verkkokeskustelut ja jaetun uuden tiedon synnyttäminen; lähiopetus prosessi akselilla ovat opetus- ja palautekeskustelut, ohjaus ja tutorointi sekä ryhmätyöt. 'Vain verkko' tuote kohtaan sijoittuvat valmiit itseopiskelupaketit ja kokonaiset oppikirjat verkossa ja tuote lähiopetus pariin kuuluvat esim. oheismateriaalit ja  luentokalvot.

 

Opetus voidaan jakaa myös (Bates T. & Ojala T. & VOPLA 2004; VOPLA = Verkko-opetuksen laadunhallinta- ja laatupalvelu)

 

- lähiopetukseen,

- tvt-tuettuun opetukseen,

- monimuotoiseen verkko-opetukseen,

- kokonaan verkossa tapahtuvaan opetukseen.

 

Kokonaisuuteen liittyvät myös verkko-opetuksen tukipalvelut sekä sähköiset opintohallintopalvelut. Organisaation on pohdittava, mihin se haluaa asettua tässä prosessissa. Tämän hetken kansainvälinen trendi on monimuotoinen verkko-opetus, ei pelkkä verkko-opetus.

 

Keskeisiä kysymyksiä verkko-opetuksen suunnittelussa ovat:

 

- lisäarvo oppilaan näkökulmasta: avoin ja joustava oppiminen, vuorovaikutus, oppimisen näkyväksi tekeminen

 

- lisäarvo opetuksessa opettajan näkökulmasta: opettajan työn helpottuminen, opetusmateriaalin saatavuus,  jakelu ja säilyttäminen, uuden tyyppinen yhteistyö opettajien ja koulujen välillä, verkostoituminen.

 

Seuraavaksi Sariola esitteli Helsingin ylipiston teknologiakeskuksen ApuMatti julkaisutyökalua, jonka avulla opettaja voi helposti julkaista digitaalista oppimateriaalia verkossa. Kun samat opettajat olivat kerran toisensa jälkeen käyneet samoilla www-kursseilla ilman merkittäviä oppimistuloksia, mietittiin opetusteknologiakeskuksessa opetetaanko kursseilla oikeita asioita. ApuMatti ja sen uusi käyttöohje on kehitetty, jotta opettajat voivat keskittyä opettamiseen. Henkilökunnalla on käyttäjätunnukset ja salasanat, joiden avulla palveluun kirjaudutaan. Aineiston tekijä kuvailee materiaalinsa sisällön, kohderyhmän ja sen pedagogiset tavoitteet sekä tekijänoikeudet. Aineistojen kuvailussa (metatieto) kirjastot tulevat mukaan prosessiin.

 

Verkkoaineistojen tuottamisessa on muistettava tekijänoikeudet. Helsingin yliopistossa käytetään kansainvälistä tekijänoikeuskonseptia ('creative commons'). Tuotteita saa käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin, niitä saa muuttaa ja muunnella tai käyttää toisen teoksen pohjana, kun jaetaan uutta teosta eteenpäin samanlaisella lisenssillä. Tekijän nimi on kuitenkin aina mainittava. On kurjaa huomata, että toinen taho on kopioinut tekemääsi aineistoa - ja peräti hakenut ja saanut sen perusteella avustusta (kuten päivän puhujalle oli käynyt). Reilun pelin säännöt on siis muistettava, vaikka käytöstä ei tarvitsisikaan maksaa. Tarjoamalla oman aineistonsa vapaasti kaikkien käyttöön voi saada välittömästi uusia yhteistyökumppaneita. Näin on toiminut ja todennut esim. maailmankuulu  MIT - Massachusetts Institute of Technology tarjotessaan (tällä hetkellä) n. 900 oppimateriaalipakettia vapaaseen käyttöön. Käyttäjiä on ensimmäisten kahden vuoden aikana ollut "215 maasta, alueelta tai kaupunkivaltiosta" ja palautesähköpostia tullut 19 000 kappaletta. Entisten yhteistyökumppaneiden lisäksi on ilmaantunut uusia.  Avoimuus synnyttää yhteistyötä.

 

Verkkopedagogiikasta puhuttaessa oleellinen kysymys on, onko kyse oppimateriaalista vai materiaalista verkkoon?  Tätä eroa Sariola konkretisoi esittelemällä verkko-opetusmateriaaleja, jotka havainnollistavat ilmiöitä visuaalisesti, kolmiuloitteisesti ja mallintamalla (esim. kuutio, joka pyörii tai animaatio veden kiertokulusta).

 

Lopuksi todettiin, että olemme kaikki oppijoita: verkkoa voi hyödyntää paitsi oppilaiden oppimisympäristönä, myös koulun ja kirjaston strategiatyössä, koulujen ops-työssä ja projektien organisoinnissa. Joissakin kunnissa myös vanhemmilla on pääsy osaan koulun verkkoympäristöä, toisissa kunnissa myös kirjasto voi toimia yhdessä verkossa koulun kanssa.

 

Janne Sariola kertoi lopuksi myös yliopiston tvt-strategiatyöstä ja uudesta Helsingin yliopiston Alexandria-oppimiskeskuksesta, jossa toimii myös opiskelijakirjasto. HYO:n strateginen tavoite on, että 1/3 opinnoista on vuoden 2006 loppuun mennessä monimuotoista opetusta. Alexandriassa on käytössä 350 konetta ja gradun tekijöille on tarjolla kannettavia pitkäaikaislainaan. Myös omia kannettavia voi käyttää. Suunniteltaessa millä keinoilla oppimiskeskuksessa päästään laadukkaaseen verkko-opiskeluun ovat lähtökohtina olleet:

 

- joustava opiskelu (jokaisella yötä päivää mahdollisuus päästä tiloihin sähköisellä avaimella vappua lukuunottamatta)

 

- näkymätön tietotekniikka - langaton verkko

 

- palveluverkosto (kirjasto - pedagoginen kehittäminen eli opetusteknologiakeskus - atk-henkilöstö - kielikeskus)

 

- tuetut palvelut (ApuMatti, videoneuvottelu jne. -  kaikkien omien palveluiden käyttöön opastetaan ja tarjotaan tukea)

 

- tvt sekä opiskelussa että opetuksessa

 

- monimuotoiset ja nopeasti toiminnan mukaan muunneltavat tilat

 

- palvelutalo, kohtauspaikka: miljoona opiskelijaa vuodessa

 

- erikseen hiljaiset ja äänekkäät tilat sekä opettajien asiantuntijapalvelut; hiljaiset yksilötyöskentelyyn.

 

Johtopäätökset ensimmäisen vuoden jälkeen:

 

- verkon käyttömäärä kaksinkertaistui vuodessa koko yliopistossa; keskustakampuksessa käyttö kolminkertaistui; tilojen käyttö tehostunut

 

- keskitetty tukipalvelu on kustannustehokas

 

- palvelukonsepti on jo nyt toimiva ja kehittymässä eteenpäin

 

- monen eri organisaation yhteinen palvelukonsepti haasteellinen

 

- ei korvaa normaalia opetusta, vaan on sen tuki

 

- vastaa yliopiston strategisiin tavoitteisiin ja tietoyhteiskunta-kehitykseen konkreettisesti

 

- avoin ja joustava opiskeluympäristö, tuettu palvelu, tvt-osaaminen ja uudet taidot yhdistyvät

 

Miten siis missiosta, skenaarioista, visiosta, nykytilan analyysistä päästään strategiaan ja sen toimeenpanoon ja seurantaan? Ja kuinka strategian toimeenpanossa onnistutaan?

 

Organisaation on selvitettävä toimintaympäristö, tulevaisuuden näkymät ja muutospaineet, luotava visio sekä mietittävä toimeenpiteet ja tavoitteet.  Vaikeampaa kuin miettiä milloin ja missä nämä toteutetaan on sitouttaa henkilöstö. Tähän liittyvät tärkeät kysymykset viestinnän hoitamisesta, muutoksen johtamisesta ja koko prosessin organisoinnista. Jonkun tulee johtaa strategiaprosessia! Sisältö voidaan kyllä tehdä vaikka kirjoituspöytätyönä, mutta tämän jälkeen on jollakin oltava vastuu.  Lisäksi on mietittävä, millä mittareilla seurataan toiminnan tuloksellisuutta. Lukiossa indikaattorina voivat toimia ylioppilastutkinnon, mutta laadulliset oppimisen mittarit puolestaan ovat vaikeampia hahmottaa. 

 

Aleksandriassa seurataan käyttäjämääriä ja käyttötunteja. Verkkojen käyttöä voidaan arvioida ajallisesti, samoin pääsyä verkkoon.  Opiskeluympäristöissä voidaan mitata kursseja ja käyttäjiä. Esim. WebCT-oppimisympäristöä verkossa käyttää 13 000 opiskelijaa. Tämä ei sinänsä kerro oppimisesta, mutta kuvaa kuitenkin käytön trendejä. Myös kustannusten osalta on mietittävä systemaattinen seuranta, jotta niidenkin trendit voidaan osoittaa (ja samalla mahdollinen lisäresurssien tarve!)

 

Jotta päästään miettimään, 'miten rakennetaan silta haluttuun suuntaan', on kuvattava nykytilan lisäksi toivottu tahtotila. Sariolan esittelemä Bostonin matriisi kuvaa opetuksen tulevaisuuspolkua: mitkä asiat ovat jäämässä pois opetuksessa, mikä on yleisin tapa, jolla nyt toimitaan tai opetetaan, mitkä asiat ovat tulossa seuraavaksi  sekä mitkä asiat ovat menestystarinoita tulevaisuudessa . Matriisia voidaan käyttää strategiatyössä apuna esim. aikajatkumolla 2005 2006 2007 jne. Palveluiden, pedagogiikan, hallintotyön ja teknologian suhteen mietitään edellä kuvatut vaiheet: poisjäävät, nykyiset, tulevat ja menestystarinat.

 

Aamupäivän perusteella osallistujat miettivät, mitä tekisivät, jos saisivat kirjastoon tai kouluun 100 000 euroa opetuksen kehittämisrahaa. Lisäksi piti miettiä mitä tehdään, ellei tätä kehittämisrahaa ole. Kukin kirjasi painopistealueista viisi tärkeintä, joihin resurssit suunnataan. Ilman lisärahaa osallistujien organisaatioissa tyydytään vanhoihin koneisiin, mutta opetetaan opettajille verkkomateriaalin tuottamista, pyritään muuttamaan asenteita, esittelemään hyviä käytänteitä ja osoittamaan niiden hyöty. Kaiken kaikkiaan todettiin, että tärkeintä eivät ole laitteet vaan yhteistoiminta.

 

Kun Janne Sariola lopuksi kysyi, millä yhdellä sanalla osallistujat kuvaisivat aamupäivän herättämiä ajatuksia syntyi seuraava lista: hyvä, varmentava (2 mainintaa), tulevaisuus, monimuotoisuus, selkeyttävä, verkkojen hallinta, lisäarvo, tietotulva, asiaa, yhteistyö (3 mainintaa), ideoita, tositarinoita, mallintaminen, raha, avoimuus (2 mainintaa), mahdollisuudet, muistutteleva, suunnittelu, toivoa, tärkeysjärjestys, vaihtoehto, inhimillisyys, haaste, jakaminen, naksahdus ja jäsentäminen. Näistä sanoista voi Sariolan mukaan kukin kirjoittaa tietostrategian.

 

- Koulutus ja tutkimus 2003 2008 : Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6.

 

- Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000 2004. Opm, 1999.

 

- Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen palvelut: ApuMatti -julkaisutyökalu 

 

- Helsingin yliopiston oppimiskeskus Alexandria

 

- MIT OpenCourseWare - http://ocw.mit.edu/OcwWeb/index.htm

 

- Koulukanava esimerkki havainnollistavasta animaatiosta - http://www.koulukanava.fi/ -> Oppimateriaali -> Maantieto -> Maantieteilijän käsikirja -> Ilma ja vesi -> Veden kiertokulku -> Animaatio: veden kiertokulku (http://www.koulukanava.fi/maantiet/handbook/vesianim.htm)

 

- Suomen virtuaaliyliopiston strategiapalvelu 

 

 

- VOPLA Verkko-opetuksen laadunhallinta- ja laatupalvelu 

 

Muistiin merkitsi Päivi Jokitalo